Historia

Palstanomistajista omakotiasukkaiksi

Teksti Pertti Suortti

Vanhankartanon Omakotiyhdistys on kehittynyt viidessäkymmenessä vuodessa työläistaustaisten vapaa-ajan palstanomistajien yhdistystoiminnasta vakinaisten espoolaisten omakotiyhdistykseksi. Käytännössä se on laajentunut Niipperin, Perusmäen ja Vanhankartanon kaupunginosien asukkaiden yhdistykseksi asumismuotoon katsomatta.

Myllypuron Palstanomistajien rekisteröidyn yhdistyksen perustamisen syy vuonna 1950 oli urheilukentän hankkiminen paikkakunnan nuorisolle. Toinen alkuaikojen suuri hanke oli suomenkielisen koulun saaminen Pitkäjärven pohjoispuolelle. Koulu valmistui vuonna 1956.

Yhdistys halusi myös parannusta paikkakunnan tieoloihin ja kohennusta liikenneyhteyksiin. Omakotiyhdistyksen palojaostosta muodostettiin vuonna 1956 Vanhankylän VPK, joka jatkaa edelleen toimintaansa.

Ruotsinkielisestä enemmistöstä suomenkieliseen

Alue oli viisikymmentä vuotta sitten hyvin harvaan asuttu. Suuri osa asukkaista asui alueella ainoastaan vapaa-aikanaan. Muutos ruotsinkielisestä enemmistöstä suomenkieliseen enemmistöön oli vasta käynnissä. Alueella ei ollut juurikaan sähköä, katuvalaistusta eikä puhelinlinjoja.

Tämän vuoksi omakotiyhdistyksen toiminnassa painottui viisi­kymmenluvulla luonnollisesti etujärjestötoiminta. Paikkakunnan perusrakenteen kehittyminen jatkui vähitellen 60-, 70- ja 80-luvuilla. Tähän kehitykseen on yhdistys pyrkinyt vaikuttamaan lukuisilla aloitteilla, ehdotuksilla ja kyselyillä kunnallisille päättäjille ja toimeenpanijoille. Heitä on kutsuttu yhdistyksen järjestämiin keskustelu- ja tiedotustilaisuuksiin. Käytössä ovat olleet kirjeet, puhelinsoitot ja henkilökohtaiset käynnit. Viime aikoina sähköpostikin.

Asukkaiden yhteisöllisyyden kehittäminen ei kuitenkaan jäänyt varjoon näinäkään vuosikymmeninä - ei edes viisikymmenluvulla. Perinnetyö, harrastekerhot, tanssikurssit, lauluillat ja yleensä tilaisuuksien järjestäminen ovat olleet oleellinen osa yhdistyksen toimintaa.

Veriveljistä hikisisaruksiksi

Asukkaiden yhteenkuuluvuutta on yhdistys voimistanut erityisesti urheilun avulla. Jos vuonna 1953 käyttöön otetulla Kisakentällä ja naapuriomakotiyhdistysten kanssa käydyissä haastekamppailuissa on koettu suoranaista veriveljeyttä, niin yhdeksänkymmentäluvun jatkuvasti vilkastuneen liikuntaryhmätoiminnan leimallinen piirre on ollut hikisisaruus. Yhdeksänkymmentäluvun jälkipuoliskolla liikuntatoiminnasta tuli yhdistyksen näkyvin toimintamuoto.

Lyhyesti voidaan todeta, että yhdistyksen historiassa ovat molemmat sen päätehtävät - etujärjestötoiminta ja asukkaiden yhteenkuuluvuuden edistäminen - olleet tasavahvoina esillä. Näitä asioita ovat olleet yhdistyksessä ajamassa ja järjestämässä monet paikallisesti värikkäät henkilöt. Tarkempaa tietoa yhdistyksen ja paikkakunnan historiasta saat hankkimalla juuri ilmestyneen teoksen "Palstanomistajista omakotiasukkaiksi", joka on julkaistu yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi ja jonka on kirjoittanut paikkakunnalla asuva valtiotieteiden tohtori, historiantutkija Marjaliisa Hentilä.